Pääsy kielletty!

Tarkoitukseni oli nousta Espanjan korkeimmalle vuorelle, Pico de Teidelle, sunnuntaina 15 joulukuuta 2013. Teide on tulivuori, jonka korkein huippu kohoaa 3718 metriä merenpinnasta. Alkuviikolla ollut myrsky oli kuitenkin lumettanut vuoren ja kovat vesisateet olivat aiheuttaneet paljon vahinkoa myös saaren rantakaupungeissa. Vuoren huippu loisti vitivalkoisena aina kolmesta kilometristä lähtien ja aavistin, että vuorelle ei ole menemistä lomani aikana. Katsoin sunnuntaina aamulla vielä nousuluvan myöntäneelle sivustolle ja viesti oli seuraavanlainen.

PERMISO ACCESO AL PICO DEL TEIDE

AVISO INFORMAMOS QUE ACTUALMENTE EL ACCESO AL PICO DEL TEIDE SE ENCUENTRA CERRADO HASTA NUEVO AVISO, POR LA CANTIDAD DE HIELO Y NIEVE ACUMULADA./WE REGRETFULLY INFORM THAT THE ACCESS TO MOUNT TEIDE IS CLOSED UNTIL FURTHER NOTICE, DUE TO ICE LAYERS AND SNOW ACCUMULATION 

Teiden huippu valkoisen lumen peitossa.

Pettymys oli suuri, vaikka tiesinkin ”huiputuksen” olevan mahdoton tällaisissa olosuhteissa. Toisaalta ymmärrän hyvin, että pääsy vuoren huipulle oli kielletty. Olisi todella vaarallista ja edesvastuutonta lähteä kapuamaan kahden kilometrin korkeudesta ylös kohti huippua ilman asianmukaisia varusteita.

Tästä tuli mieleeni eräs luentotilaisuus muutama vuosi sitten Oulussa, kun vuorikiipeilijä Veikka Gustafsson kertoi eräästä seikkailuistaan kiipeilyryhmänsä kanssa. Heilläkään eivät suunnitelmat menneet aina putkeen, ja reilun kuukauden kiipeämisen jälkeen vuoren huipulle ei lopulta ollut asiaa huonojen sääolosuhteiden vuoksi. Voin vain yrittää kuvitella tuota pettymystä, kun leiri pitää purkaa ja palata takaisin suunnittelemaan uutta ajankohtaa hamaan tulevaisuuteen. Luonnonvoimat ovat kuitenkin sellaisia, että niiden kanssa pitää elää ja niitä pitää myös kunnioittaa, hän kertoi. Heinäkuussa 2009 Gustafsson kuitenkin saavutti tavoitteensa valloittaa kaikki yli kahdeksan kilometrin vuoret, viimeinen niistä oli nimeltään Gasherbrum I Pakistanissa.

Pettymyksestä huolimatta oli mahtava tutustua Teneriffan saareen ja useisiin hienoihin patikointireitteihin viikon aikana. Reittejä löytyy nimitäin 70 kappaletta, joten patikoitavaa riittää. Mahtavia vaellusreittejä löytyy tunnin pituisista aina kymmeneen tuntiin saakka. Tällä kertaa Teiden valloitus ei siis onnistunut ja on pakattava laukku kotimatkaa varten, mutta toivon pääseväni yrittämään huiputusta uudelleen vielä tämän kevään aikana. Näin se vain menee…J

Kari

Vuoristotauti

Valmistautuminen Teiden huiputukseen 15.12.2013

Tuoksi päiväksi olen varannut nousun Teiden huipulle iltapäivällä klo 13.00 – 15.00 välillä.  Lupa huipulle nousuun täytyy hankkia ennakkoon, koska vain tietty määrä kiipeilijöitä pääsee nousemaan päivittäin aina huipulle saakka. Portille pääsee ajamaan myös autolla, mutta itselläni on tarkoitus kavuta patikoiden huipulle reilusta tuhannen metrin korkeudesta, joka tarkoittaa noin 7 kilometrin matkaa. Matka ei ole pitkä, mutta aikaa tuohon on arvioitu kuluvan reilut 4 tuntia. Portilta Teiden korkeimmalle huipulle matka kestää vielä vajaan tunnin verran. Huipun saavuttamisen jälkeen täytyy tietenkin palata vielä lähtöpisteeseen, joten aikaa koko reissuun menee kymmenisen tuntia. Nousua ei suositella aloittelijoille, sillä 3 700 metrin korkeudessa kokemattomalla on mahdollisuus sairastua vuoristotautiin.

Ohut ilmanala ja elimistö

·         Vuoristo-olot edellyttävät elimistön sopeutumista eli akklimatisointumista sekä vähäisempään ilmanpaineeseen että vähentyneeseen hapen osapaineeseen.

·         Vuoristotaudin riski tulisi huomioida aina liikuttaessa yli 2 500 metrin korkeudessa merenpinnasta.

·         Yleensä vuoristotaudin oireet ovat lieviä ja paranevat itsestään muutamassa päivässä ilman erityistä hoitoa.

·         Joskus oireet kehittyvät vaikeammaksi, aina henkeä uhkaaviin keuhko- tai aivoödeemaan asti.

Vuoristotauti

·         AMS (Acute Mountain Sickness)

-          ensivaiheessa päänsärky 2000 – 3500 metrin korkeudessa

       lähes kaikille.

·         Keuhkoödeema (HAPE, High Altitude Pulmonary Edema)

·         Aivoödeema (HACE, High Altitude Cerebral Edema)

Keuhkoödeemassa nestettä kertyy keuhkoihin elimistön kärsimän hypoksian (hapenpuutteen) seurauksena. Hapenpuutteessa osa keuhkojen hiussuonista sulkeutuu ja avonaisiin suoniin virtaa enemmän verta. Tämä puolestaan nostaa keuhkovaltimopainetta, aiheuttaen kudosnesteen vuotamista keuhkorakkuloihin. Erityisesti kylmä ja liikunta lisäävät verisuonten supistumista. Tyypillisiä oireita ovat voimakas väsymys ja hengästyminen pienenkin rasituksen jälkeen, nopea syke, pinnallinen hengitys, hengenahdistus, sinisyys, keuhkojen rohina ja voimakas kuiva yskä, joihin voi liittyä lima- ja veriysköksiä. Keuhkoödeema on yleisin kuolemaan johtanut syy vuoristotautioireyhtymän sairauksista.

Hoito = nopea laskeutuminen, joka pitää aloittaa heti, potilas pitää kantaa alas, koska yleensä on jo niin heikossa kunnossa. Kylmyys lisää myös keuhkovaltimopainetta, minkä vuoksi potilas täytyy pitää lämpimänä.

Aivoödeema tarkoittaa nesteen kertymistä aivokudoksiin, jolloin aivot alkavat turvota. Aivoödeeman oireita ovat päänsärky, hallusinaatiot, psykoottinen käytös, puheen sekavuus, sekä ajattelukyvyn ja koordinaation heikkeneminen.

Hoito = nopea laskeutuminen vähintään sille korkeudelle, missä potilas on viimeksi nukkunut hyvin yönsä, joka tarkoittaa yleensä noin 500 – 1 000 metriä. Tämä on tehtävä ajoissa, kun potilas pystyy vielä itse kävelemään.

Vuoristotaudin ehkäisy. 3 000 metrin jälkeen korkeintaan 300 metrin päivänousuvauhti, ja jokaista noustua 900 metriä kohti yksi lepopäivä. Oireiden ilmetessä ei nousua ylemmäs ennen kuin oireet häviävät. Liiku korkealla rauhallisesti, tarkkaile tuntemuksia ja kerro niistä oppaalle tai matkakumppanille. Nauti runsaasti nestettä ja huolehdi riittävästä energiansaannista.

T. Kari

Sauvakävelytekniikan lyhyt oppimäärä.

Lumet tulivat ja pian päästään harjoittelua monipuolistamaan myös hiihdon merkeissä. Kari tosin on lähdössä pian korkean paikan leirille lämpimään ja käy sopeutumassa noin neljään kilometriin.

Kotisuomessa kuitenkin harjoittelu jatkuu tuttuun tapaan, mm. sauvakävelyn merkeissä. Siihen liittyen Karin opastamana lyhyt video, joka kannattaa katsoa ennen sauvakävelylenkkiä tärkeimpien teknisten asioiden muistiin palauttamiseksi.

Ei muuta kuin mukavia lenkkeilykelejä kaikille!

T: Lasse ja Kari

Kilimanjaro -projektista traileri!

Suunnittelutyöt etenevät afrikan reissun osalta, samoin treenit. Teimme viikonloppuna myös lyhyen trailerin meneillään olevasta projektista:

Tsemppiä ja harjoittelun iloa kaikille!

T: Lasse ja Kari

Uutiset korkeanpaikan leiriltä Espanjasta.

Viikko harjoittelua Espanjassa.

Oli todella mukava keskittyä harjoitteluun viikon ajan Pohjois-Espanjan Asturiaksessa. Asturian ruhtinaskunta on itsehallinnollinen maakunta Espanjassa ja sijaitsee maan pohjoisrannikolla Biskajanlahden rannalla. Tässä maakunnassa Gijonin kaupungissa tapahtui myös jalkapallomaajoukkueen ”Gijonin ihme” maaliskuussa 2013. Asturian maakunnan lukuisat luonnonpuistot tarjoavat upeita maisemia. Luonto on vehreää läpi vuoden ja maasto vuoristoista. Yksi Pohjois-Espanjan huikeimmista maisemista löytyy Picos de Europan vuoristosta. Alue on suosittu erityisesti vaeltajien keskuudessa, mutta alueella voi harrastaa myös maastopyöräilyä ja vuoristokiipeilyä.

Oma harjoitteluni keskittyi leppoisiin pitkiin vaelluksiin ja käynteihin kuntosalilla ja uimahallissa.  Joinakin aamuina lähdettiin ajamaan aikaisin kohti vaelluspaikkaa ja reitille päästiin jo aamun sarastaessa. Reiteiksi valitsin tasoltaan helppoja, joissa lähtö ja paluu olivat samassa paikassa, jotta erillisiä paluukuljetuksia ei tarvittu. Nousuja näissä oli ”tasamaan tallaajalle” ihan riittävästi. Siellä kävi myös selväksi jälleen, että mitä tarkoittaa vuorelle nouseminen. Kun reitin lähtökorkeus on 1 000 metrin korkeudessa, josta noustaan vielä ylöspäin, tuntuu siltä kuin ei olisi harrastanut koskaan liikuntaa. Nyt alan ymmärtää niitä Kilimanjaron juttuja, joissa ihmiset puhuvat huipulle menon olevan laahustamista. Toisaalta tätä voi myös harjoitella, kuten Lassen kanssa aiomme tehdäkin. Loppu on sitten kiinni elimistön sopeutumisesta korkeaan ilmanalaan.

Tauolla reilun 1 000 metrin korkeudessa.

Viikon ohjelma 22.10 – 27.10.  Espanjassa oli seuraavanlainen:

4 x 60 min. kuntosali voimaharjoitteluna

3 x 3 – 5 tunnin patikointi vuoristossa.

2 x 45 min. uinti 25 metrin altaassa

1 x 60 min. reipas juoksulenkki suhteellisen tasaisella reitillä.

Kyllä näitä maisemia katselee eväitä syödessä.

Nautittavaa oli tehdä pari harjoitusta päivässä, syödä ja nukkua hyvin. Seuraava korkean paikan matkani suuntautuu joulukuussa Teneriffalle, jossa on tarkoitus ”laahustaa” Teidelle. Tuon vuoren korkein huippu nousee reilun 3 700 metrin korkeuteen merenpinnasta.

Tätä ennen touhuamme Lassen kanssa kaikenlaista projektin eteen ja siitä juttua heti kun uutta kerrottavaa on tarjolla.

T. Kari

Treeniä kohti Kilimanjaroa.

Harjoittelu kohti Kilimanjaroa on alkanut!

Kari päätti avata harjoituskauden heti korkeamman paikan leirillä ja suuntaisi matkansa espanjan lämpöön. Nousuvoittoiset sauvakävely -maastot ja hellivä lämpö siivittävät harjoituskauden hyvälle alulle.

Meanwhile in Kempele..

Samaanaikaan kempeleessä allekirjoittanut päätti aloittaa harjoittelun hieman pienemmistä rinteistä. Kotikulmilla sijaitseva Köykkyrin laskettelurinne (suomen pienin laskettelukeskus?) on toiminut hyvänä harjoitteluvastuksena.
Viime viikolla ennen lumien tuloa tuli käytyä tekemässä sauvarinne -harjoitus seuraavalla mallilla:

Alkulämmittely: 20 minuuttia sauvakävelyä sekä kevyttä hölkkää

Harjoitus: Laskettelurinnettä ylös seuraavasti:
3 x Peruskestävyyttä (aerobisella kynnyksellä). Hölkäten alas. Nousun kesto: 1 min 45 sekuntia
3 x Vauhtikestäyysalueella sauvaloikalla ylös: nousun kesto: 1 min 25 sekuntia
3 x Vauhti -ja maksimikestävyys-alueella juosten ylös: nousun kesto noin 1 minuutti

Loppujäähdyttely: noin 20 minuuttia reipasta kävelyä.

Suomen pienimmänkin lasketturinteen huipulla tuulee.

Tästä se projekti fyysisillä harjoitteilla lähtee käyntiin. Karin kuulumisia lisätään blogiin, kun pavunruskea sauvakävelijä saapuu reissusta :)

T: Lasse

Kilimanjaro 2014

Tästä starttaa Karin ja Lassen matka kohti Afrikan kattoa, Kilimanjaroa. Matkan suunnittelu alkaa nyt ja perillä, Kilimanjaron katolla olisi tarkoitus olla heinäkuussa 2014. Tervetuloa matkalle mukaan seuraamaan valmistautumistamme!

Sivun ylälaidassa olevasta Kilimanjaro –välilehdestä löydät infoa matkakohteestamme. Lisäksi Karin ja Lassen taustoja löydät myöskin omalta välilehdeltä. Tiedot täydentyvät matkan varrella.

Projektin lähtölaukaus

Projekti sai alkunsa vuonna 2012, kun Kari ja Lasse olivat pitämässä palaveria Tervareitistön 100 kilometrin sauvakävely –tapahtumasta. Karin vinkatessa ohimennen Lasselle halukkuutta lähteä Afrikkaan valloittamaan Kilimanjaro, syntyi yhteinen päätös hyvin nopeasti. Molempien osapuolten elämänfilosofiaa kuvastaa sanonta ”annetaan tsäänssille mahdollisuus” ja niinpä päätimmekin, että matka toteutetaan vuonna 2014. Vuosi sen takia välissä, koska Lassen Ironman –projekti oli käynnissä ja se saatiinkin maaliin vuonna 2013.

Matkalle starttaa siis Kari, joka on sauvakävelyn maailmanennätysmies, sekä Lasse, joka menneenä keväänä läpäisi yhden maailman väkevimmistä triathlonin täysmatkoista Lanzaroten Ironman –kisan.

Projekti käynnistyy yhteistyökumppanien hankkimisella (jos olet potentiaalinen kumppani, niin otappas yhteyttä sivun laidassa olevan yhteydenottolomakkeen kautta) sekä ennakkovalmisteluilla, joiden rooli korostuu, sillä tarkoituksenamme on tehdä reissusta ns. omatoimimatka, eli kaikki muu lukuun ottamatta ”pakollisia” oppaita Kilimanjarolle, aiomme hoitaa itse.

Työtä on siis luvassa, sekä fyysisesti, että myös projektien hallinnan osalta.

Tervetuloa mukaan!

Vuorikiipeilijät, Kari ja Lasse