Vuoristotauti

Valmistautuminen Teiden huiputukseen 15.12.2013

Tuoksi päiväksi olen varannut nousun Teiden huipulle iltapäivällä klo 13.00 – 15.00 välillä.  Lupa huipulle nousuun täytyy hankkia ennakkoon, koska vain tietty määrä kiipeilijöitä pääsee nousemaan päivittäin aina huipulle saakka. Portille pääsee ajamaan myös autolla, mutta itselläni on tarkoitus kavuta patikoiden huipulle reilusta tuhannen metrin korkeudesta, joka tarkoittaa noin 7 kilometrin matkaa. Matka ei ole pitkä, mutta aikaa tuohon on arvioitu kuluvan reilut 4 tuntia. Portilta Teiden korkeimmalle huipulle matka kestää vielä vajaan tunnin verran. Huipun saavuttamisen jälkeen täytyy tietenkin palata vielä lähtöpisteeseen, joten aikaa koko reissuun menee kymmenisen tuntia. Nousua ei suositella aloittelijoille, sillä 3 700 metrin korkeudessa kokemattomalla on mahdollisuus sairastua vuoristotautiin.

Ohut ilmanala ja elimistö

·         Vuoristo-olot edellyttävät elimistön sopeutumista eli akklimatisointumista sekä vähäisempään ilmanpaineeseen että vähentyneeseen hapen osapaineeseen.

·         Vuoristotaudin riski tulisi huomioida aina liikuttaessa yli 2 500 metrin korkeudessa merenpinnasta.

·         Yleensä vuoristotaudin oireet ovat lieviä ja paranevat itsestään muutamassa päivässä ilman erityistä hoitoa.

·         Joskus oireet kehittyvät vaikeammaksi, aina henkeä uhkaaviin keuhko- tai aivoödeemaan asti.

Vuoristotauti

·         AMS (Acute Mountain Sickness)

-          ensivaiheessa päänsärky 2000 – 3500 metrin korkeudessa

       lähes kaikille.

·         Keuhkoödeema (HAPE, High Altitude Pulmonary Edema)

·         Aivoödeema (HACE, High Altitude Cerebral Edema)

Keuhkoödeemassa nestettä kertyy keuhkoihin elimistön kärsimän hypoksian (hapenpuutteen) seurauksena. Hapenpuutteessa osa keuhkojen hiussuonista sulkeutuu ja avonaisiin suoniin virtaa enemmän verta. Tämä puolestaan nostaa keuhkovaltimopainetta, aiheuttaen kudosnesteen vuotamista keuhkorakkuloihin. Erityisesti kylmä ja liikunta lisäävät verisuonten supistumista. Tyypillisiä oireita ovat voimakas väsymys ja hengästyminen pienenkin rasituksen jälkeen, nopea syke, pinnallinen hengitys, hengenahdistus, sinisyys, keuhkojen rohina ja voimakas kuiva yskä, joihin voi liittyä lima- ja veriysköksiä. Keuhkoödeema on yleisin kuolemaan johtanut syy vuoristotautioireyhtymän sairauksista.

Hoito = nopea laskeutuminen, joka pitää aloittaa heti, potilas pitää kantaa alas, koska yleensä on jo niin heikossa kunnossa. Kylmyys lisää myös keuhkovaltimopainetta, minkä vuoksi potilas täytyy pitää lämpimänä.

Aivoödeema tarkoittaa nesteen kertymistä aivokudoksiin, jolloin aivot alkavat turvota. Aivoödeeman oireita ovat päänsärky, hallusinaatiot, psykoottinen käytös, puheen sekavuus, sekä ajattelukyvyn ja koordinaation heikkeneminen.

Hoito = nopea laskeutuminen vähintään sille korkeudelle, missä potilas on viimeksi nukkunut hyvin yönsä, joka tarkoittaa yleensä noin 500 – 1 000 metriä. Tämä on tehtävä ajoissa, kun potilas pystyy vielä itse kävelemään.

Vuoristotaudin ehkäisy. 3 000 metrin jälkeen korkeintaan 300 metrin päivänousuvauhti, ja jokaista noustua 900 metriä kohti yksi lepopäivä. Oireiden ilmetessä ei nousua ylemmäs ennen kuin oireet häviävät. Liiku korkealla rauhallisesti, tarkkaile tuntemuksia ja kerro niistä oppaalle tai matkakumppanille. Nauti runsaasti nestettä ja huolehdi riittävästä energiansaannista.

T. Kari