sunnuntai 6. heinäkuuta 2014



Lähtö lähestyy

Kahden viikon kuluttua on aika toteuttaa pitkäaikainen haaveemme matkasta, jonka määränpää on Tansania ja yrittää kavuta Kilimanjaron vuoren korkeimmalle huipulle jonka nimi on Uhuru Peak, swahilin kielellä ”vapauden huippu” (5895 m). Lähdemme matkaan tiistaiaamuna 22.7, eli melko pian palattuamme Joroisten triathlonista edellisenä sunnuntaina. Onneksi ensimmäinen viikko sisältää pitkän lennon jälkeisen lepopäivän ja sen jälkeen katselemme Afrikan villieläimiä kolmen päivän safarilla. Tuon safarin jälkeen on vielä yksi lepopäivä, jonka pitäisi riittää palautumiseen Joroisten ja alkumatkan rasituksista. Tämän jälkeen siirrymme Moshin kaupunkiin, jossa meillä on iltapäivällä lyhyt info kiipeämistä varten ja majoittuminen reitin lähtöpään Uhuru-hotellissa.

Tätä matkaa on odotettu pitkään ja valmisteluja on tehty aina kun on ehditty niihin paneutua. Nyt olemme pitäneet viimeisen varusteiden tsekkauksen, joten kaikki alkaa olla paketissa. Muutamia pieniä hankintoja pitää vielä tehdä. Sponsorimme ovat myös auttaneet varustelussa – suuret kiitokset heille! Varusteita on pitänyt miettiä huolellisesti, koska aikomuksemme on hankkia mahdollisimman paljon kuva- ja videomateriaalia Afrikan matkaltamme. GoPro -kamerat ovat tosi käteviä käyttää, mutta mikäli haluaa kunnon kuvia eläimistä ja luonnosta, niin järeät digi- järjestelmäkamerat pitkine objektiiveineen ovat parempi valinta. Paljon muistikortteja kameroihin, akkuja ja varavirtakapuloita.  

Tansaniassa lämpötila elokuussa on hieman yli 20 astetta, joten safarilla ei ihmeellisempää vaatetusta tarvita, mutta kun lähdetään kiipeämään vuorelle asia on jo toinen.  Toisen yön jälkeen on päivisinkin pitkähihainen paita ja takki tarpeellinen ja kolmas yö vietetään jo pakkasen puolella. Tämä pitää ottaa huomioon pakatessa varusteita kiipeämiseen. Viimeisenä päivänä huipun valloitukseen lähdetään jo yöllä ja silloin otsalamppu ja talviset vaatteet ovat tarpeen. Matkajärjestäjän aikomus on saada meidät huipulle auringon noustessa, jolloin sää on parhaimmillaan. Itse huipulla fiilistellään parikymmentä minuuttia ja otetaan kuvia, jonka jälkeen alkaa laskeutuminen alas. Olen moneen kertaan katsonut YouTubesta matkailijoiden tekemiä videoita tuosta retkestä ja yrittänyt löytää niistä vinkkejä matkalle. Luotan siihen, että olemme nyt valmiita lähtöön ja toivon, että elimistömme sopeutuvat ohueen ilmanalaan, jotta voisimme valloittaa Afrikan korkeimman vuoren huipun. Tämä kirvoittaisi meitä kirjoittamaan kunniallisen loppuraportin matkastamme, jota olemme Lassen kanssa suunnitelleet jo pari vuotta. Toivokaamme siis onnea matkallemme.

Kilimanjaron huipulla odottaa vapauden huippu, eli Uhuru Peak.

Minne seepra raidoistaan pääsisi?


Kari ja Lasse