Pääsy kielletty!

Tarkoitukseni oli nousta Espanjan korkeimmalle vuorelle, Pico de Teidelle, sunnuntaina 15 joulukuuta 2013. Teide on tulivuori, jonka korkein huippu kohoaa 3718 metriä merenpinnasta. Alkuviikolla ollut myrsky oli kuitenkin lumettanut vuoren ja kovat vesisateet olivat aiheuttaneet paljon vahinkoa myös saaren rantakaupungeissa. Vuoren huippu loisti vitivalkoisena aina kolmesta kilometristä lähtien ja aavistin, että vuorelle ei ole menemistä lomani aikana. Katsoin sunnuntaina aamulla vielä nousuluvan myöntäneelle sivustolle ja viesti oli seuraavanlainen.

PERMISO ACCESO AL PICO DEL TEIDE

AVISO INFORMAMOS QUE ACTUALMENTE EL ACCESO AL PICO DEL TEIDE SE ENCUENTRA CERRADO HASTA NUEVO AVISO, POR LA CANTIDAD DE HIELO Y NIEVE ACUMULADA./WE REGRETFULLY INFORM THAT THE ACCESS TO MOUNT TEIDE IS CLOSED UNTIL FURTHER NOTICE, DUE TO ICE LAYERS AND SNOW ACCUMULATION 

Teiden huippu valkoisen lumen peitossa.

Pettymys oli suuri, vaikka tiesinkin ”huiputuksen” olevan mahdoton tällaisissa olosuhteissa. Toisaalta ymmärrän hyvin, että pääsy vuoren huipulle oli kielletty. Olisi todella vaarallista ja edesvastuutonta lähteä kapuamaan kahden kilometrin korkeudesta ylös kohti huippua ilman asianmukaisia varusteita.

Tästä tuli mieleeni eräs luentotilaisuus muutama vuosi sitten Oulussa, kun vuorikiipeilijä Veikka Gustafsson kertoi eräästä seikkailuistaan kiipeilyryhmänsä kanssa. Heilläkään eivät suunnitelmat menneet aina putkeen, ja reilun kuukauden kiipeämisen jälkeen vuoren huipulle ei lopulta ollut asiaa huonojen sääolosuhteiden vuoksi. Voin vain yrittää kuvitella tuota pettymystä, kun leiri pitää purkaa ja palata takaisin suunnittelemaan uutta ajankohtaa hamaan tulevaisuuteen. Luonnonvoimat ovat kuitenkin sellaisia, että niiden kanssa pitää elää ja niitä pitää myös kunnioittaa, hän kertoi. Heinäkuussa 2009 Gustafsson kuitenkin saavutti tavoitteensa valloittaa kaikki yli kahdeksan kilometrin vuoret, viimeinen niistä oli nimeltään Gasherbrum I Pakistanissa.

Pettymyksestä huolimatta oli mahtava tutustua Teneriffan saareen ja useisiin hienoihin patikointireitteihin viikon aikana. Reittejä löytyy nimitäin 70 kappaletta, joten patikoitavaa riittää. Mahtavia vaellusreittejä löytyy tunnin pituisista aina kymmeneen tuntiin saakka. Tällä kertaa Teiden valloitus ei siis onnistunut ja on pakattava laukku kotimatkaa varten, mutta toivon pääseväni yrittämään huiputusta uudelleen vielä tämän kevään aikana. Näin se vain menee…J

Kari

Vuoristotauti

Valmistautuminen Teiden huiputukseen 15.12.2013

Tuoksi päiväksi olen varannut nousun Teiden huipulle iltapäivällä klo 13.00 – 15.00 välillä.  Lupa huipulle nousuun täytyy hankkia ennakkoon, koska vain tietty määrä kiipeilijöitä pääsee nousemaan päivittäin aina huipulle saakka. Portille pääsee ajamaan myös autolla, mutta itselläni on tarkoitus kavuta patikoiden huipulle reilusta tuhannen metrin korkeudesta, joka tarkoittaa noin 7 kilometrin matkaa. Matka ei ole pitkä, mutta aikaa tuohon on arvioitu kuluvan reilut 4 tuntia. Portilta Teiden korkeimmalle huipulle matka kestää vielä vajaan tunnin verran. Huipun saavuttamisen jälkeen täytyy tietenkin palata vielä lähtöpisteeseen, joten aikaa koko reissuun menee kymmenisen tuntia. Nousua ei suositella aloittelijoille, sillä 3 700 metrin korkeudessa kokemattomalla on mahdollisuus sairastua vuoristotautiin.

Ohut ilmanala ja elimistö

·         Vuoristo-olot edellyttävät elimistön sopeutumista eli akklimatisointumista sekä vähäisempään ilmanpaineeseen että vähentyneeseen hapen osapaineeseen.

·         Vuoristotaudin riski tulisi huomioida aina liikuttaessa yli 2 500 metrin korkeudessa merenpinnasta.

·         Yleensä vuoristotaudin oireet ovat lieviä ja paranevat itsestään muutamassa päivässä ilman erityistä hoitoa.

·         Joskus oireet kehittyvät vaikeammaksi, aina henkeä uhkaaviin keuhko- tai aivoödeemaan asti.

Vuoristotauti

·         AMS (Acute Mountain Sickness)

-          ensivaiheessa päänsärky 2000 – 3500 metrin korkeudessa

       lähes kaikille.

·         Keuhkoödeema (HAPE, High Altitude Pulmonary Edema)

·         Aivoödeema (HACE, High Altitude Cerebral Edema)

Keuhkoödeemassa nestettä kertyy keuhkoihin elimistön kärsimän hypoksian (hapenpuutteen) seurauksena. Hapenpuutteessa osa keuhkojen hiussuonista sulkeutuu ja avonaisiin suoniin virtaa enemmän verta. Tämä puolestaan nostaa keuhkovaltimopainetta, aiheuttaen kudosnesteen vuotamista keuhkorakkuloihin. Erityisesti kylmä ja liikunta lisäävät verisuonten supistumista. Tyypillisiä oireita ovat voimakas väsymys ja hengästyminen pienenkin rasituksen jälkeen, nopea syke, pinnallinen hengitys, hengenahdistus, sinisyys, keuhkojen rohina ja voimakas kuiva yskä, joihin voi liittyä lima- ja veriysköksiä. Keuhkoödeema on yleisin kuolemaan johtanut syy vuoristotautioireyhtymän sairauksista.

Hoito = nopea laskeutuminen, joka pitää aloittaa heti, potilas pitää kantaa alas, koska yleensä on jo niin heikossa kunnossa. Kylmyys lisää myös keuhkovaltimopainetta, minkä vuoksi potilas täytyy pitää lämpimänä.

Aivoödeema tarkoittaa nesteen kertymistä aivokudoksiin, jolloin aivot alkavat turvota. Aivoödeeman oireita ovat päänsärky, hallusinaatiot, psykoottinen käytös, puheen sekavuus, sekä ajattelukyvyn ja koordinaation heikkeneminen.

Hoito = nopea laskeutuminen vähintään sille korkeudelle, missä potilas on viimeksi nukkunut hyvin yönsä, joka tarkoittaa yleensä noin 500 – 1 000 metriä. Tämä on tehtävä ajoissa, kun potilas pystyy vielä itse kävelemään.

Vuoristotaudin ehkäisy. 3 000 metrin jälkeen korkeintaan 300 metrin päivänousuvauhti, ja jokaista noustua 900 metriä kohti yksi lepopäivä. Oireiden ilmetessä ei nousua ylemmäs ennen kuin oireet häviävät. Liiku korkealla rauhallisesti, tarkkaile tuntemuksia ja kerro niistä oppaalle tai matkakumppanille. Nauti runsaasti nestettä ja huolehdi riittävästä energiansaannista.

T. Kari